TamU-K:n maalivahti Kalle Heltonen ei ole fyysisesti kentän suurin pelaaja, mutta ääneltään Kalle on yksi kovaäänisimmistä ellei kovaäänisin. Pelaajistolle miehen äänenkäyttö onkin tullut tutuksi jo talven harjoituksista lähtien. ”Erään tarinan mukaan Heltonen oli armeija-aikaan esitellyt itsensä luutnantin toimistossa. Heltosen ollessa tekemässä lähtöä oli luutnantti todennut: Vaikka olen tyhmän näköinen, niin en minä kuuro ole.”

Pelaamisen Heltonen aloitti 5-vuotiaana TPV:n väreissä. Joukkueen nimi oli lennokkaasti keksitty TPV Merkurius. ”Kun aloitin pelaamisen olisin halunnut heti maalivahdiksi, mutta olin silloisen valmentajan mielestä liian pieni, joten pelasin kärjessä jossa olin ihan hyvä ainakin siihen aikaan. Sellainen pieni ja vikkelä.”

Siivikkalan PP-70:n ja Ilveksen kautta tie vei takaisin TPV:n tuttuun pelipaitaan, jossa kuluikin reilu vuosikymmen ensin junioreissa ja myöhemmin seuran kakkosjoukkueessa. Juniorivuosina samoissa joukkueissa pelasivat Otot Pitkänen ja Kurjanen, Mika Kytöviita sekä Joonas Kupiainen. ”B-ikäisissä pelasimme 1.divisioonaa ja meillä oli aina nousutavoite, joka jäi saavuttamatta. A-nuorissa oli sama tavoite, mutta lopulta tipuimme katastrofaalisesti kakkosdivisioonaan. Armeijan aikaan pidin pientä taukoa jalkapallosta. Kun kuulin, että A-nuorista ylikasvaneista kasattiin seuralle kakkosjoukkuetta, lähdin sinne mukaan.”

TPV/2 vuosina joukkue teki komean nousun Vitosesta aina Kolmoseen asti. Junioreissa pelanneiden kavereiden lisäksi joukkueessa pelasi monta muutakin nykyistä TamU-K pelaajaa. ”Kun lähdimme Vitosesta liikkeelle emme nousseet ensimmäisellä kaudella, mutta sitten nousimmekin kahdella peräkkäisellä kaudella ensin Neloseen ja heti perään Kolmoseen. Kolmosta pelasin siellä tähän kevääseen asti.”

Maalivahdin pelipaikkaa on luonnehdittu yksilöurheiluksi joukkueurheilun sisällä. Miksi sinne sitten joku haluaa ja miksi siellä haluaa olla kerta toisensa jälkeen. ”Olin lapsuuden pihapeleissä aina maalissa ja kun olen käytännössä aina siellä pelannut, olen tavallaan kasvanut maalivahdiksi vuosien mittaan. Maalilla houkuttelee iso vastuu, sillä omat virheet näkyvät usein taululla. Vitosessa tilanteita on enemmän, mutta Kolmosessa saattaa olla koko ottelussa vain kolme tilannetta ja koko 90 minuuttia pitää olla niihin valmiina. Pelien aikana keskittymisen pitääkin säilyä täydellisenä koko pelin ajan.”

Tänä keväänä Kalle Heltonen oli oudossa tilanteessa, sillä suuri osa vanhoista pelikavereista oli lähtenyt ja tunnelma TPV/2 ottelun alla oli erilainen, sillä kopissa ei montaa tuttua kaveria näkynyt. Ratkaisuksi muodostui yhteydenotto Mika Suonsyrjään. ”Palloveikoissa koko toiminta oli vaakalaudalla. Soittelin tutuille kavereille ja kyselin vaikutelmia TamU-K:sta, johon nämä olivat siirtyneet. Olin edellisellä kaudella seurannut seuran toimintaa FF2:n kautta ja paikan päällä nousukarsinnoissa. Päätin sitten soittaa ja tarjota itseäni pelaamaan.”

Puhelun alussa lyötiin faktat tiskiin puolin ja toisin ja hyvinkin nopeasti Heltonen oli joukkueen mukana Kissat-hallin harjoituksissa. ”Päävalmentaja kertoi, että meillä on maalissa Innolan Ilkka, joka pelaa käytännössä kaikki pelit. Vastasin, että en minäkään ihan paska vaihtoehto ole. Ensimmäistä kertaa olin pelissä maalissa, kun kohtasimme Talissa HIFK/2:n. Vaikka iso yleisömäärä toi pientä lisäjännitystä pystyin keskittymään olennaiseen.”

TamU-K saa Heltoselta kehut niin joukkueena kuin myös seurana. ”Ihan ensimmäisisä reeneistä lähtien on menty hyvällä sykkeellä kentän puolella. Tuttuja ukkojahan täällä on jo entuudestaan paljon. Huumori on yksi joukkueen voimavaroista ja sitä on riittänyt. Erikseen pitää kehua taustaväkeä, jota seurassa on, sillä siellä ollaan vielä pelillisiäkin asioita edellä. Oikeastaan kaikki tekeminen on hyvällä tasolla.”

Esikuvikseen Peter Schmeichelin ja David DeGean nostava Heltonen ei ole uhrannut aikaansa liiallisesti oman rooliinsa miettimiseen. ”Kyllä peliaikaa tulee jossain kohdassa. Jos ei täältä, niin sitten pitää käydä vuokralla jossain. Torjuntavire kantaa kyllä. Meillä on hyvä työnjako Ilan (Innola) kanssa ja reenaamisemme on ollut fiksua. Osaamme molemmat auttaa toisiamme antamalla puoliajalla palautteen.”

Kahden ottelun kohdalla joukkueen kausi on alkanut voittoisasti ja Heltonen onkin optimistinen kauden suhteen. ”Meillä oli talvella yhdessä kohdassa vaikeampi hetki, kun eri syistä pelaajia oli vähemmän tapahtumissa. Uskon, että siitä opittiin ja nyt kaikki näyttääkin olevan hyvällä mallilla. Meitä vastaan tunnetaan jonkinasteista kateutta ja negatiivisuutta, ja monelle joukkueelle meidän kaatamisemme on kauden päätavoite, joten meidän pitää olla valmiita jokaisessa ottelussa.”

Joukkueen laajasta materiaalista Heltonen nostaa esiin kaksi nimeä, joita kannattaa seurata kauden otteluissa normaaliakin tarkemmin. ”Maalivahdin paras kaverihan on Pitkäsen Otto, joka pelaa aina 100% lasissa. Ilman jatkuvia loukkaantumisia Otto pelaisi paljon korkeammalla. Lisäksi nostaisin esiin Jacin Dakkakin, joka on erittäin juonikas hyökkääjä. Lisäämällä suoraviivaisuutta Jacin voisi saada itsestään vielä enemmän tehoja.”