Pelaajaesittelyssä Jan Irjala

Jan Irjala

Tampereen Kisatovereista Sinipaitojen riveihin siirtynyt Jan Irjala muistuttaa ulkomuodoltaan Tsekin maajoukueessa esiintynyttä nimikaimaansa Jan Kolleria. Iso hyökkääjä tuo joukkueeseen uutta erityisvoimaa pituutensa ansiosta. Alkujaan Irjala on Ilveksen junioriputken kasvatti.

”Aloitin viisi-kuusi vuotiaana Viinikan Ilveksessä pelaamaan, tai sellaista hiekkakakkujen tekoahan se oli siihen aikaan. Kaupunginosista nousin ikäkausijoukkueeseen ja siellä pelasin yhtä TPV:ssä vietettyä kautta lukuunottamatta.”

Juniorivuosien jälkeen pelipaikka löytyi Ilveksen omien joukkueiden ulkopuolelle jääneitä varten perustetusta Tampereen Jalkapalloklubista (TJK), joka pelasi tuolloin VI-divisioonassa. ”Sinne mentiin ja oltiin jotain 17-vuotiaita. Oli jonkinlainen kulttuurishokki, kun pelattiin ensimmäistä kertaa aikuisten sarjassa ja siellä tultiin kovaa sukille.”

Muutama kausi TJK:ssa riitti hetkeksi jalkapallosta ja kilpasarjat saivat jäädä yllättävän pitkäksi venyneeksi ajaksi. ”Kahdeksan vuotta meni lähinnä kavereiden kanssa höntsäillessä ja Tukifutista pelaten.”

Talvella 2011 Jan Irjala päätti kuitenkin kokeilla vielä kerran olisiko hänellä jotain annettavaa jalkapallokentillä ja otti yhteyttä Tampereen Kisatovereihin. ”Pääsin mukaan harjoituksiin ja lopulta sain lunastettua itselleni paikan joukkueeseen”, kertoo Irjala, joka oli lopulta TKT:n paras maalintekijä viimeistellen 9 maalia, joista kuusi Kolmosessa ja kolme Regions Cupissa.

Uusi valmennus ei kuitenkaan löytänyt roolia Irjalalle ja kuluvalla kaudella rooli jäi pieneksi. Sinipaitojen onneksi Irjala halusi vaihtaa seuraa ja jo muutaman puhelun jälkeen hän oli mukana TamU-K:n harjoituksissa. ”Seurasta en tuntenut ennalta kuin Heikki Wilenin ja Petri Vadénin, mutta halusin ehdottomasti tulla katsomaan toimintaa. Harjoituksiin pääsin, kun puhuin muutaman kerran päävalmentaja Mika Suonsyrjän kanssa.”

TamU-K on Irjalalle jo ennestään tuttu, sillä hän on seurannut seuran toimintaa perustamisesta lähtien. Historia Tampere Unitedin kannattamisesta alkaa jo paljon kauempaa. ”Vaikka olen pelannut Ilveksessä ja TPV:ssä en löytänyt niistä omaa seuraani. Kun Tampere United sitten perustettiin aloin seurata joukkuetta ja kävin katsomassa valtaosan kotipeleistä niin divarissa kuin liigassakin. Olin paikan päällä seuraamassa, kun TamU nousi liigaan Atlantista vastaan pelatussa pelissä.” Irjala toteaa. ”Olen seurannut TamU-K:a sen perustamisesta lähtien ja se mielikuva hyvästä ja laadukkaasta työstä tässä seurassa, mikä minulla oli, on vain vahvistunut niiden muutaman viikon myötä mitä olen täällä ollut.”

Kolmosessa ja TamU-K:ssa Irjala on pelannut kärkipelaajana, mutta juniorina hän on pelannut muillakin paikoilla. Keskikentän ankkurin rooli kiehtoo Irjalaa vieläkin. ”Junioreissa minut laitettiin joskus maaliinkin siihen aikaan kun siirryttiin isoihin maaleihin ja meillä oli sellaisia pienempiä kavereita maalissa. Olen pelannut keskikentän keskustassa pääsääntöisesti ja joskus laiturina, ennen kuin ihan viime vuosina minusta tehtiin hyökkääjä”, muistelee Irjala ja jatkaa: ”Hyökkääjänä pelaaminen on alkanut maistua koko ajan paremmin, mutta onhan keskikentän ankkurina pelaaminen hienoa, kun siinä pääsee paljon enemmän osallistumaan itse peliin. Kärjessä on usein aika pitkään ilman palloa ja kuin pallon saa, pitäisi se saada maaliin.”

Itseään arvioidessaan Jan Irjala myöntää kahden metrin pituisen varren tuoman edun pääpelaamisessa, mutta se ei ole hänen ainoa hyvä ominaisuutensa jalkapalloilijana. ”Onhan se selvää, että kun on pään muita ylempänä niin pitää olla vahva niissä pääpelitilanteissa. Omasta mielestäni myös luen peliä hyvin, vaikka joku saattaakin olla toista mieltä”, naureskelee Irjala.

Omina esikuvinaan taitavia pelin rytmittäjiä kuten Andrea Pirloa ja Georgios Karagounista pitävä Irjala avaa hieman omaa ajatustaan toimivasta jalkapallosta: ”Peliä rakennettaisiin nopeilla ja terävillä hyökkäyksillä, sillä hyvin harva joukkue pystyy barcelonamaiseen jauhamiseen hyökkäyspäässä. Juuri tuollaiset taitavat peliä rytmittävät pelaajat ovat siinä avainasemassa.”

Muutaman yhteisen ottelun ja nähtyjen pelien ja harjoitusten kautta kuva omasta joukkueesta on tarkentunut. ”Harjoituksissa meillä on hyvä tempo ja olen tykännyt vaatimustasosta. Peli Vitosessa on Kolmoseen verrattuna temmoltaan rauhallisempaa ja pelikovuudessa on ollut suuri ero. Harmittaa kun en pääse mukaan Regions Cupin otteluihin, sillä niissä vastus olisi ollut selvästi kovempi. En näe muuta mahdollisuutta kuin sarjanousun kauden päätteeksi, sillä niin laadukas joukkue meillä on koossa.”

Joukkueen pelaajista Irjala nostaa esiin yhden puolustuspään pelaajan ja yhden hyökkäyspään pelaajan. Juha ”Vassu” Kumara on pelannut ajoittain melkoista sexy footballia ja hänen hyvä pallokontrollinsa on ollut mukavaa katsottavaa. Kaiken kaikkiaan positiivinen yllätys. Jacin Dakkaki on nopea ja tekninen pelaaja ja kun hän saa vielä hiukan lisää voimaa, tulee hänestä todella hyvä pelaaja”, Irjala päättää.