Mika Kytöviita – Kovapotkuinen ratkaisija
TPV:n Olkahisten kaupunginosajoukkueessa vuonna 1995 peliuransa aloittanut Mika ”Kyttis” Kytöviita on viimeisen vajaan kahden kauden ajan ollut TamU-K:n kärkihyökkääjä ja kantanut ajoittain raskastakin ratkaisijan viittaa.
Juniorivuodet aina B-ikäisiin asti kuluivat samassa seurassa punaisessa paidassa. Peliura oli kuitenkin katketa jo tässä vaiheessa kesken kauden. ”Muutaman vuoden pelaamisen jälkeen minut nostettiin ikäkausijoukkueeseen ja siellä pelasin siihen asti, kunnes sukset menivät ristiin valmennuksen kanssa ja peliaika jäi vähiin”, Kytöviita muistelee dramaattiseen päätöksen johtaneita hetkiä. ”Yhtenä päivänä kesken kauden menin sitten harjoituksiin ja ilmoitin, että minulle riittää ja se homma loppui sitten siihen.”
Kytöviita piti taukoa jalkapallosta, mutta kun oma veli Toni Kytöviita alkoi houkuttelemaan mukaan takaisin pelikentille, alkoivat pelihommat taas kiinnostaa. Ja kun pää oli auki oli ”Kyttis” myös perustamassa uutta joukkuetta. Kaikki lähti liikkeelle Toni Keskisen vetämästä harrastesarjaporukkasta nimeltä FC Hohto, jossa Kytöviita kävi pelailemassa. ”Siinä sitten alettiin miettiä, että voisimme siirtyä isolle kentälle ja otimme yhteyttä TPV:n toimistolle. Asiat etenivät nopeasti ja saimme hyväksynnän kakkosjoukkueen perustamiselle ja näin syntyi TPV/2,” Kytöviita kertaa.
Vuodet kuluivat ja Palloveikkojen kakkosjoukkue nousi sarjatasoja ylöspäin ja seurassa pelasi lopulta iso joukko nykyisiäkin TamU-K:n pelaajia. ”Taisimme saada paikan suoraan Tampereen Vitosesta, mutta alkuvuosina peli oli lähinnä pelailua ja nousuhaaveet kaukaisia. Mutta kun tutut pelikaverit ‘Kermakarhut’ vanhenivat A-nuorista, alkoi nousuputki.” Tahti olikin heti nopea hieman samaan tapaan kuin TamU-K:lla viime vuosina. ”Nousimme sitten peräkkäin kahdessa kaudessa Vitosesta Kolmoseen Ari ‘Welho’ Nummiston johdolla. Silloin tulevista TamU-K:n pelaajista siellä pelasivat ainakin Otto Pitkänen, Otto Kurjanen, Osku Airesto, Kalle Heltonen, Joonas Kupiainen, Petri Vadén ja Eero Sointu, sekä myöhemmin myös Timo Kauppinen”, taustoittaa Kytöviita.
Lopulta Kytöviita ajautui kuitenkin Palloveikoissakin samaan ongelmaan kuin juniorivuosinakin. Edessä oli uuden seuran hakeminen. ”Viimeisellä kaudella peliaika jäi todella vähiin, ja kun moni vanha pelikaveri siirtyi Sinipaitoihin, aloin puhua siirtomahdollisuudesta muiden sitä miettivien kanssa. TPV/2:n toiminta alkoi hajoamaan samaan aikaan ja lopulta Otto Kurjanen puhui minut seuraan mukaan. Kävin yhdet reenit joukkueen mukana ja niiden jälkeen minut haluttiin mukaan”, muistelee Kytöviita.
Ensimmäinen kausi uudessa seurassa toi sarjanousun Neloseen. Jälkikäteen katsoen kaikki muu olisikin ollut iso pettymys. Omakin kausi sujui hyvissä merkeissä Kyttiksen kirjatessa sarjapeleissä 12 maalia ja 8 maalisyöttöä. ”Meillä oli iso potentiaali jo kauteen lähtiessä. Kun miettii sitä, että iso joukko pelaajista oli tullut ylemmistä sarjoista ja seuran tavoitteet olivat jossain korkeammalla, pystyi ennustamaan, että visiitti Vitosessa jää yhteen kauteen.” Omatkin onnistumiset etenkin loppukauden ratkaisupeleissä maistuivat vaikeiden aikojen jälkeen: ”Peliaika ja sitä kautta onnistumiset ruokkivat fiilistä, ja kun pääsimme tavoitteeseen ja nousimme, kruunasi se viime kauden.”
Kun joukkue nousi Neloseen tuli pelaajistoon luonnollista vaihtuvuutta paljonkin. Se on näkynyt varsinkin harjoituskaudella siinä, että joukkueen pelaaminen on ollut ajoittain hakusessa. ”Pelaajien taso on noussut erittäin paljon suhteessa viime kauteen”, Kytöviita arvioi rauhallisesti. ”Rohkenisin väittää, että viime kauden joukkueella emme olisi sarjassa näillä samoilla sijoilla.”
Kytöviita toteaa muutosten olleen pakon sanelemia, jotta seuran tavoite joukkueen nostamisesta ylöspäin toteutuisi, mutta näkee myös suuren vaihtuvuuden tuomat negatiiviset vaikutukset ”Luonnollisesti vaihtuvuus on hajottanut pelin rakennetta, ja siinä on vieläkin vaikeuksia. Kohtuuttomat määrät loukkantumisia ja poissaoloja ovat haitanneet koko kauden, ja sitä kautta tulee vaikea loppukausi.”
Maalintekijänä Kytöviita on ollut molemmilla kausillaan joukkueen paras. Nykyisin puhtaaksi kärjeksi siirtynyt Kyttis on pelannut aiemmin paljon myös laitapelaajana. ”Kun tulin seuraan, siirryin kärkeen suoraan sanoen kunnonpuutteen vuoksi”, Kyttis myöntää rehellisesti. ”Minun piti palata sieltä laitapelaajaksi kunnon noustessa, mutta se on jäänyt. Nyt koen, että se onkin itselleni se omin paikka. Jos saisin itse päättää, niin haluaisin kentälle myös toisen kärjen, sillä silloin jäisi enemmän vaihtoehtoja kun saa pallon. Nykyisin kärjessä jää usein kohtuullisen yksin pallon kanssa”, Kytöviita manaa. ”Viime kauden lopulla pelasin ikään kuin kymppipaikkaa, mutta sellainen vapaa rooli ilman puolustusvastuuta ei valitettavasti Nelosessa enää toimisi, kun siinä tarvitsee tällä tasolla jo puolustaakin enemmän”, naurahtaa omia ominaisuuksiaan realistisesti arvioiva Kytöviita.
Ainoana kärkipelaajana toimiessa maalinteon raskas vastuu ja ratkaisijan viitta on usein Kytöviidan leveillä hartioilla. ”Paremmin maalinteko on lähtenyt käyntiin tällä kuin viime kaudella. Joskus ennen pelejä Milo (Andrea Milanti) on käynyt sanomassa, että sinulla on vastuu ja sinuun luotetaan siinä ja kyllä siinä tietenkin pieni paine kasvaa”, arvioi Kytöviita onnistumispaineita. ”Viime kautiseen maalimäärään on tarkoitus päästä, sillä nykyinen maalimäärä ei vielä tyydytä”, paaluttaa kahdeksan maalia tällä kaudella tehnyt Kytöviita.
TamU-K:ssa pelatessa yksi asia, jota ei vaan voi sivuuttaa, on pelaaminen Sinikaartin edessä. ”Olisin halunnut antaa jonkinlaisen muun vastauksen mitä muut, mutta kun on tottunut pelaamaan 50-100 ihmiselle, niin Sinikaartin edessä pelaaminen on aivan huikeaa”, Kytöviita hehkuttaa. ”Ei ole sellaista peliä missään vaiheessa kautta ettei meillä ole vähintään sitä 20-30 kannattajaa pelataan peli missä tahansa. Ja kun paikalla olijat käyttävät ääntään on siinä jäätävä ero mihinkään aiempaan”, kiittelee Kyttis aktiivikannattajia.
Pyydettäessä Kyttis nostaa joukkueesta esiin muutaman ihmisen. ”Ensimmäisenä on pakko mainita joukkueen huoltaja Juhis (Juha Pietilä), joka on joukkueen tärkein henkilö. Satoi tai paistoi niin Juhis on paikalla ja hoitaa pelipaidat, hakee metsiin potkitut pallot ja on muutenkin ehdoton valinta numero yksi.”
Pelaajapuolelta Kytöviita nostaa esiin jo TPV-ajoilta tutun vanhan pelikaverinsa: ”Toinen, jonka haluan nostaa esiin on Kalle Heltonen, joka oli pienellä vastuulla jo TPV:n aikana ja viime kaudella Ilan (Ilkka Innola) takana. Kalle on jaksanut tehdä kovasti hommia kitisemättä ja nyt se on palkittu”, toteaa Heltosen saamasta peliajasta selvästi iloinen Kytöviita. ”Lopulta Kalle on noussut pelin tasossa jo Ilan ohikin”, arvioi Kyttis rohkeasti.