”Jo viime kaudella, kun olimme kokoontumassa omaan peliimme ja näin kuinka aiemmin pelanneen TamU-K:n voitonjuhlat jatkuivat, tuntui sellainen kutina…” muistelee Joonas Kupiainen, Sinipaitojen tuore ankkuripelaaja ja joukkueen toinen varakapteeni, ensikontaktiaan kauden päätteeksi vitosdivariin nousseeseen Mansen Ylpeyteen. Kupiainen päätti syksyllä raapaista nimensä sopimuspaperiin ja näin kutina muuttui oikeaksi odotukseksi tulevaa kesää kohtaan.

Ilveksen kaupunginosissa uransa jo 4-vuotiaana aloittanut Kupiainen kahlasi ikäkausijoukkueet läpi TPV:n riveissä vaihdettuaan leiriä vuotta ennen Punanuttujen suomenmestaruuskautta. ”Pidin armeijan takia välivuoden A-junioreiden jälkeen ja sitten menin TPV:n kakkosjoukkueeseen pelaamaan vitosdivaria.” Kupiaisen lisäksi myös muita välivuoden pitäneitä entisiä junioreita liittyi joukkueeseen. ”Nousimme suoraan neloseen ja heti perään kolmoseen”, kertaa Kupiainen.

Loukkaantumisen vuoksi rikkonaisen viime kauden pelannut keskikenttämies alkaa pikkuhiljaa päästä kuntoon. ”Viime kausi meni itsellä ohi kantakalvon tulehduksen vuoksi. Alkukaudella pelasin vielä, mutta kun kesällä en enää pystynyt pelien jälkeen kävelemään, oli pakko alkaa himmaamaan”, Kupiainen manaa ja jatkaa: ”Juostessa tuntui, kuin joku löisi puukkoa kantapäästä sisään. Vamma kehittyi, kun keväällä pelasin tekonurmella liian korkeilla nappiksilla. Kun lääkärit sanoivat, että joillakin saattaa mennä toipumiseen puolivuotta ja toisilla parikin vuotta, päätin ottaa levon tosissani. Nyt tuntuu siltä, että keväällä tulen olemaan hyvässä kunnossa!”

Kolmosdivaria muutaman kauden tahkonnut Kupiainen päätti viime kauden jälkeen jättää TPV:n kakkosjoukkueen. Yhtenä syynä oli seuran vähäinen panostus joukkueeseen, mutta toisaalta myös kaipaus merkityksellisiin peleihin veti miehen Sinipaitoihin. ”Tampereella on paljon kolmosen jengejä, joten välttämättä niiden kaikkien peleihin ei riitä yleisöä. Mutta kun lähtee pienemmille paikkakunnille, esimerkiksi Euraan tai Valkeakoskelle, pelit ovat tapahtumia ja niissä on katsojia tunnelmallisilla pikkustadioneilla. Itseäni TamU-K:iin houkutteli juuri se, että porukkaa kiinnostaa tämä homma ja jaksetaan tulla otteluihin, vaikka nyt ei puhuta mistään korkeista divisioonista, ainakaan vielä.”

Vaikka Kupiaisen lopullinen päätös siirtyä TamU-K:iin syntyi vasta syksyllä kauden jälkeen, alettiin siirtoa hioa kulisseissa jo kesällä. ”Martti Pelttari on vanha koulukaverini ja oli jo pitkään houkutellut Vadénin Peteä TamU-K:iin. Satuimme sitten törmäämään kesällä yksissä häissä, joissa Petekin oli. Vielä selvinpäin ollessamme aloimme puhua tulevasta kaudesta ja TamU-K:sta. Kun Pelttari lopulta kaivoi nenäliinan asunsa uumenista ja kirjoitti siihen sopimuksen Vadénille TamU-K:iin, rupesin miettimään että pitäsikö sitä itsekin siirtyä. Pelttari oli samantien etsimässä toista nenäliinaa.” Kauden jälkeen Pelttari antoi kaksikon numerot Mika Suonsyrjälle ja näin sekä Kupiainen että Vadén liittyivät Sinipaitoihin.

Kupiaisen ja Vadénin lisäksi Sinipaidat vahvistuivat myös neljällä muulla entisellä TPV/2:n pelurilla kun Otto Pitkänen, Timo Kauppinen, Kalle Heltonen ja Mika Kytöviita liittyivät seuraan talven aikana. ”Hienoa, että niin moni kovan tason pelimies seurasi perässä”, Kupiainen myhäilee. ”Heidän kaikkien kanssaan on yhteispeli toiminut aiemmin ja tuskin tilanne on muuttunut miksikään viime kaudesta”, analysoi Kupiainen joukkueen harjoituksiin keväällä tullutta joukkoa. Hänen oma ensikosketuksensa seuran toimintaan tapahtui marraskuussa.

”Kävin kokeilemassa parit reenit ja odotin, että siellä olisi ollut muutamat puujalat ja pari taitavampaa kaveria. Mutta taso oli yllättävän hyvä ja pallo pysyi kaikilla koukussa eikä selkeitä heikkouksia ollut kellään”, Kupiainen kehuu. Hänen oma pelityylinsä on monipuolinen ja Kupiaista voisi kuvailla sanoilla kokonaisvaltainen keskikenttäpelaaja. ”Eniten sytyn tiukkoihin taistelupeleihin, joissa adrenaliini virtaa ja saa antaa kovia niittejä vastustajalle. Ja jos näissä peleissä sattuu vielä maalin tekemään, se tuntuu aivan erilaiselta. Mutta maalin syöttäminen on kyllä ollut aina itselle sellainen asia, mistä saan hyvän fiiliksen.”

Kupiainen mieleen ovat erityisesti näyttävät pitkät syötöt sekä puolustuksia puhkovat terävät tikkarit. ”Hyvä syöttö on sellainen, että onnistut lyömään sen topparin ja pakin välistä niin, että linkki painaa läpi ja heittää maalin. Toinen suosikkini selkeästi on pelin avaava puolenvaihto, sellainen, että pakki hyppää palloon mutta se menee juuri hipoen pään yli. Se hetki on itselle pelin huippukohta.” Laitalinkeistä puhuttaessa esiin nousee jälleen Petri Vadén. ”Hyvä, että Pete tuli myös. Me ollaan yhdessä hakattu paljon häkkejä, eli heitän ristipallon ja Pete painaa läpi ja maalin tai syötön keskelle. Jotenkin meillä menee ajatukset yksi yhteen, eli Pete tietää milloin lähteä pystyyn tai tulla hakemaan jalasta.”

Henkilökohtaiset tavoitteet Kupiaisella ovat selkeät tulevalle kaudelle. ”Ainoa mitä odotan, on se että saisin peliaikaa ja olisin sen ajan arvoinen ja pystyisin aina antamaan sata prosenttia itsestäni kun olen kentällä”, sanoo hän nöyrästi ja jatkaa joukkueesta: ”TamU-K:n puolesta haluaisin, että lähtisimme heti nousemaan. Itselläni on vitosesta kokemusta ja en epäile, etteikö tällä joukkueella pystyisi nousua saavuttamaan.” Päättäväinen Kupiainen istuu hyvin Sinipaitojen joukkueeseen ja valinta varakapteeniksi kertoo luottamuksesta myös TamU-K:n suunnalta. Kun sekä pelaajan että seuran tavoitteet yhtyvät, voidaan kauden päätteksi kokea upeita asioita. ”Kaikilla on mielessä ettei ensi kautta lähdetä vain pelailemaan, ensi kaudelle lähdetään voittamaan!”

KANNATTAJAN KYSYMYS

Pizza vai kebap? -Teemu, 38 vuotta.

”Pizza! Äsken kun kaveri Evinissä tarjosi, söin kebapin. Yleensä pizza ja vielä kotitekoinen vähärasvaisempi.”