TamU-K:n maalipuiden väliin saapui kesätauon aikana rutkasti kokemusta, kun 30-vuotias Ilkka Innola purki sopimuksensa Tampereen Palloveikkojen kanssa ja siirtyi Sinipaitoihin. Alun perin Innolan piti pelata kausi loppuun Kakkosessa, mutta sotkut TPV:n taustoissa vauhdittivat siirtoa. ”Jo keväällä puhuimme Mika Suonsyrjän kanssa ensi kaudesta Facebookissa, mutta siirto konkretisoitui sitten nopeammin kuin oli tarkoituskaan.”.

Innolan perässä oli ainakin kolme Kolmosen seuraa Tampereen seudulta, mutta lopulta valinta TamU-K:n hyväksi oli melko helppo: ”Täällä on hienot kannattajat ja meininkiä peleissä. Ja kun on perheenlisäystä tulossa, on hyvä ettei ihan joka päivä tarvitse reenata.”, Innola mehustelee.

Innolan lähtö Palloveikoista juontaa juurensa viime kauden pisterahoista kertyneeseen vyyhtiin, jota seura purki ripotellen ja tyhjin lupauksin. ”Summat olivat pikkurahoja, mutta kahdeksan kuukautta asiasta sai vääntää, sitten en jaksanut enää.”. Osa pelaajista jätti jo talvella harjoituspelejä väliin protestiksi, mutta vasta Innolan lähtö seurasta herätti TPV:n johdon lopullisesti: ”Jos jotain positiivista tästä hakee, niin ainakin kaikille maksettiin rahat, kun olin purkanut sopimukseni.”.

Uransa Innola aloitti Sääksjärven Loiskeessa kenttäpelaajana, mutta siirtyi pian TPV:n kaupunginosajoukkueeseen Peltolammille, josta puolet 82-syntyneiden ikäluokasta otettiin heti ikäkausijoukkueen mukaan. Aluksi kakkosjoukkueessa torjunut Innola nostettiin pian ykkösiin ja siellä hän pelasikin kunnes vanheni juniorijoukkueista ja siirtyi edustuksen kakkosveskaksi.

Kaksi kautta torjuntavastuun Tero Kinnusen ja Heikki Haaraojan kanssa jaettuaan Innola oli vakiinnuttamassa paikkaansa ykkösvahtina, mutta loukkaantui juuri kauden 2005 kynnyksellä. ”Mursin peukaloni viikkoa ennen sarja-avausta. Kun se parantui, pelasin Kolmosta tuntuman saamiseksi ja siellä rikoin heti ranteeni ja loppukausi meni siinä. Ajattelin jo, että lyön kengät naulaan.”, Innola muistelee loukkaantumiskierrettään.

Hätiin saapui legendaarinen manselaishyökkääjä, aikanaan TamUllekin tärkeitä maaleja tehnyt J-P Mäkinen. ”J-P soitteli, että Somerolle tarvittaisiin maalivahtia Kakkoseen. Heillä ei ollut yhtään veskaria, joten menin testipeliin, joka oli sarja-avaus.”. SoVo kaatoi vieraissa Paraisilla PIF:n 2-0 ja Innola sai sopimuksen. Seuraavat viisi kautta hän torjui Somerolla, jonne kulkivat Tampereelta vuosien varrella muun muassa Joni Lehtonen, Mika Malinen ja Jouni Santanen. ”Viime kaudeksi palasin takaisin TPV:n riveihin. En jaksanut enää reissata, eikä siellä ollut ketään tamperelaistakaan.”.

Innola tunnetaan rauhallisena torjujana, joka pitää paljon ääntä ja ohjaa pelaajia. ”En ole mikään pomppuihme. Omasta mielestäni en höntyile turhaan, jos esimerkiksi tulee pystypallo alueen ulkopuolelle, yritän punnita riskit ja laskea tilanteen. 50/50 –tilanteessa on parempi jäädä maalille kuin lähteä yrittämään katkoa, sillä jos kärki ehtii palloon ensin, on tuloksena aina maali.”, hän analysoi.

”Mielestäni maalivahdin tärkein ominaisuus on tasaisuus.”, sanoo Innola ja jatkaa: ”Puolustuslinjan ja keskikentän miesten kanssa pitää olla tietty luottamus. Jos äijät eivät luota maalivahtiin, homma menee päin helvettiä kun turhissakin paikoissa pitää ryntäillä peittämään vetoja.”.

Maalivahtia voi verrata tutkaan tai lennonjohtajaan, sillä alin pelaaja havaitsee vastustajan liikkeet parhaiten ja pystyy antamaan kenttäpelaajille tarpeellisia neuvoja. ”Kun toppari pelaa linjassa, ei se näe mitä sivuttaissuunnassa tapahtuu. Jos pallo on vasemmalla, ei se voi samalla tietää mitä oikea puolustaja tekee. Maalivahti näkee senkin.” , toteaa Innola.

Vaikka Kakkosen ja Kutosen välille mahtuu kolme sarjatasoa ja sadoittain pelaajia, ei Innola näe tasoeroa varsinkaan yksilötasolla järkyttävän suurena. ”Taitotaso TamU-K:ssa on monella jätkällä todella hyvä ja parhaat pärjäisivät taitojensa puolesta Kakkosessakin. Suurimmat erot ovat taktisella puolella ja pelin rytmittämisessä. Ratkaisusyöttöä haetaan turhan hanakasti, kun välillä voisi pyörittää palloa ja pelata seinäsyöttöjä ja näin antaa kärjille lepoaikaa. Eivät nekään jaksa koko ajan juosta pystyyn.”, Innola vinkkaa.

Tasoeroa tai ei, Ilkka Innola ei tullut Kutoseen jäädäkseen. ”Mitään muuta tavoitetta kuin nousu ei ole. Tulin sillä asenteella, että ainoa mahdollisuus on nousu, tapahtui se sitten karsintojen kautta tai suoraan. Tässä ei todellakaan höntsäillä!”