”Jos pelaaja ei sylje verta kentälle ottelun aikana, on jotain pielessä”, lataa TamU-K:n italialaislaituri Andrea Milanti. Kauniiden brunettejen, balsamico-kastikkeen ja Maseratien Modenassa kasvanut ja jalkapallo-oppinsa saanut pallotaituri suhtautuu pelaamiseen äärimmäisellä intohimolla ja odottaa myös muiden kentälläolijoiden jakavan tämän asenteen. Kuluvan kauden Sinipaidoissa pelannut Milanti nauttii, kun saa taistella peliajasta tosissaan.

Kuusivuotiaana pelaamisen aloittanut Milanti vietti lähes koko uransa Italiassa saman modenalaisjoukkueen värejä kantaen. Gino Nasin edustusjoukkue pelasi parhaimmillaan maan kahdeksanneksi korkeimmalla sarjatasolla, ja vaikka pelaajat virallisesti olivat amatöörejä, maksettiin heille välillä voittobonuksia hyvin sujuneiden pelien jälkeen. ”Lopulta sain mahdollisuuden pelata 5-divisioonajoukkueen mukana, eli puoliammattilaisena. Urani siellä katkesi kuitenkin heti alkuunsa loukkaantumisen johdosta”, muistelee Milanti vieläkin säännöllistä lihashuoltoa vaativaa nivusvammaa, joka pilasi miehen viimeisen kauden kotimaassaan.

”Tulin Suomeen yli kolme ja puoli vuotta sitten, enkä vieläkään osaa kieltä. Lupaan vielä jonain päivänä käyväni oikean keskustelun suomeksi”, kertoo tällä hetkellä suomalaisen tyttöystävänsä kanssa kieliopintoja epävirallisesti suorittava Milanti. Suomeen saavuttuaan hän tapasi yliopiston käytävällä nappisten kanssa kulkevan miehen ja kysyi pääseekö mukaan joukkueeseen. Miehen joukkue osoittautui TPV:ksi ja Milanti harjoitteli Palloveikoissa lopulta lähes kolme kuukautta. ”En sano, että minulle olisi pitänyt antaa kymppipaita ja avauksen paikka, mutta mielestäni olisin ollut hyvä vaihtoehto joukkueeseen”, Milanti kertaa juuri ennen kauden 2011 alkua päättynyttä try-outiaan.

Kun pelipaikkaa ei TPV:ssä irronnut, siirtyi Milanti kolmosessa pelaavaan FC Tigersiin. Joukkue oli laadullisesti hyvä, mutta pelaajien sitoutumisessa oli parannettavaa. ”Se, että joukkueessa on kilpailua on mielestäni tärkeintä, sillä tällöin pelaajien on pakko kehittyä. Kukaan ei haasta vain itseään, vaan myös muita.” Aika Tigersissa kiteytti Milantille suurimman eron suomalaisen ja italialaisen jalkapallokulttuurin välillä. ”Kun pelasin kahdeksannessa divisioonassa Modenassa, kokosimme joukkueen, jonka tavoite oli taistella noususta. Kauden ensimmäisen ottelun tauolla valmentaja marssi koppiin, tarttui tuoliin ja heitti sen seinään. Olimme pelanneet niin huonosti”, muistelee Milanti.

”Suomessa tuntuu, että pelaaminen on osalle pelaajista vain ajantappoa, ei intohimo!” Milanti pohtii. ”Jos haluaa voittaa jalkapallossa, pitää sitoutumisen ja asenteen olla kunnossa. Kaikki lähtee siitä.” Kun Suomessa alasarjajoukkue voi olla tyytyväinen, jos edes jotkut sen pelaajista käyvät silloin tällöin harjoituksissa, vaaditaan Italiassa jo alhaisella tasolla enemmän. ”Italiassa valmentaja voi käskeä sinua painumaan helvettiin kesken harjoituksen, jos asenteesi ei ole kunnossa”, paljastaa Milanti. ”Jos haluaa pelata, se pitää näyttää! Sitoutumisen puute oli yksi syy, miksi lopulta lähdin Tigersista.”

Andrea Milantin siirrosta Sinipaitoihin kuiskittiin jo kauden 2013 kynnyksellä, mutta lopulta italialainen allekirjoitti sopimuksen TamU-K:n kanssa vasta tammikuussa 2014. ”Kun pelasin kolmosta, minusta tuntui, että voisin ottaa jopa askeleen ylöspäin. Joten siirto kahta pykälää alemmas vitoseen olisi ollut liian raju pudotus. Lopulta lupasin Mika Suonsyrjälle, että jos hoidatte nousun neloseen, olen varmasti mukana”, Milanti muistelee siirtoaan.

Aikaansa TamU-K:ssa Milanti on ollut tyytyväinen. ”Täällä ollaan lähempänä omaa ideaaliani. Joukkue harjoittelee kovalla intensiteetillä ja pelaajat osallistuvat tapahtumiin. Meillä on iso rinki ja valmentajat ovat vaativia mutta suoria mielipiteissään.” Myös kannattajat saavat Milantilta kiitosta. ”En ollut kokenut vastaavaa aiemmin. Italiassa peleissämme kävi parisataa katsojaa, mutta stadionilla oli hiljaista. Kannattajat ja koko TamU-K:n tarina aiheuttavat kylmiä väreitä”, hän fiilistelee.

Tulevaisuudestaan Milantilla on selkeä visio. ”Niin kauan kuin olen Tampereella, pelaan TamU-K:ssa. Jos nousemme kolmoseen, uskon, että minulla on sielläkin vielä annettavaa, vaikka joukkuetta vahvistettaisiin kovalla kädellä. Ja jos emme nouse tänä vuonna, teemme sen ensi vuonna varmasti. Meillä on yhteinen tavoite ja uskomme siihen!”