Kun Tampere United suljettiin kilpailutoiminnasta toissa keväänä, oli TamU-K:n kapteeninnauhaa kantava Tomi Lahtinen hyvin skeptinen sinivihreiden värien tulevaisuudesta Pirkanmaalaisella jalkapallokartalla. Ensimmäinen kierros Kutosen kahinoissa on kuitenkin palauttanut uskon siihen, että Sinipaitojen pelejä nähdään jatkossakin Tampereella ja vieläpä astetta korkeammalla tasolla.

”Olen positiivisesti hämmästynyt toiminnasta, sillä pelkäsin, että koko TamUn touhu kaatuu tuolloin. Ei kaatunut, ja nyt täytyy pystyä tekemään töitä sen eteen, että saadaan TamU takaisin sinne minne se kuuluu.”, Lahtinen kertoo ja jatkaa: ”Sitä ei tiedä, mitä United ry vielä keksii, mutta nyt on ainakin joku tie olemassa takaisin ylöspäin.”

Lahtisen oma tie jalkapalloilijana alkoi viisivuotiaana Vehmaisten TPV:n riveissä, josta hän koukkasi Sääksjärven Loiskeen kautta Ilveksen junioreihin. ”Sieltä kiertely alkoi sitten kunnolla, riittääköhän edes kymmenen eri seuraa? Lopulta päädyin PJK:n kautta Sorsapuiston Ilvekseen, josta KooVeen jälkeen tuli taas Ilves. Nyt olin kolme kautta pelaamatta kahden kakkosdivarikauden jälkeen.”

Kakkosen vuodet olivat Lahtiselle henkisesti kovia, sillä peliaikaa ei irronnut ja kehokin alkoi sanomaan vastaan. ”Jälkimmäisellä kaudella Kakkosessa peliaikaa tuli pyöreä nolla, ja kun kuitenkin harjoiteltiin oikeasti ja kovaa, niin pelaamattomuus söi motivaation.”, hän muistelee. ”Kauniissa paikoissa kuten Tammisaaressa tuli vierailtua kesäviikonloppuisin, mutta ei niistä vaihtopenkeistä jää missään mitään muuta kuin tikkuja perseeseen.”, Lahtinen manaa.

Ennen TamU-K:n liittymistä Lahtinen piti kolme kautta vapaata pelaamisesta. ”Sen verran siinä meni, että taas jaksoi edes miettiä pelaamista. Ja kyllähän se tauko näkyy.” Aiemmin Tomin rooli on ollut puhtaasti pystyynjuokseva piikki, mutta TamU-K:ssa peliaikaa on tullut myös alempana. ”Nykyään roolini on pyrkiä rakentamaan tilanteita ennemmin muille, nopeammille pelaajille. Kauden alussa pelasin jopa keskikentällä, mikä on outo paikka minulle, sillä en ole viiteentoista vuoteen pelannut paikalla, jossa myös alaspäin pitäisi tehdä koko ajan töitä.”

Kapteenina Lahtinen on luonnollisesti linkkinä managerin ja pelaajien välillä. ”Mika Suonsyrjän ja Pettisen kanssa keskustellaan ja jos on jotain mistä sanoa, sanon. Tärkeintä on mielestäni pitää laaja rinki tyytyväisenä, sillä kaikkia tullaan jossain vaiheessa kautta tarvitsemaan.”, pohtii Lahtinen ja jatkaa: ”Pettisellekin tämä on varmasti outo tilanne ja manageri käsitteenäkin on yleensä vieras alasarjoissa. Hänellä on intohimoa lajia kohtaan ja hän näkee joukkueen eteen vaivaa kentän ulkopuolellakin. Joo joo –miehiä on näissä ympyröissä liikaakin ja kun nousu on asetettu tavoitteeksi, pitää sen eteen tehdäkin töitä. Nousua ei koskaan saada vain ilmoittamalla, kyllä siitä pitää pelata!”

Tomi Lahtinen itse lähtee luottavaisena syksyyn, sillä ensimmäisen kierroksen jälkeen TamU-K on sarjassa kolmantena. Toisella sijalla pisteen karussa Sinipaidoista on Ikurin Vire. ”Pelasin viimeksi Kutosta a-junnuikäisenä. Nykyään keskitytään maalintekoon eikä jalkojen katkomiseen, eli uskon meidän olevan kärkikahinoissa kun kausi päättyy.” Tulevaisuus kauden jälkeen on Lahtisella vielä hämärän peitossa: ”Sovin itseni kanssa, että ainakin tämä kausi mennään täysillä. Olen kärsinyt pahoista nilkkaongelmista, polvet ovat reistailleet ja molemmat penikat on leikattu. Nykyisessä pelitahdissa ehtii onneksi palautua kunnolla.”

Toivottavasti Kapteeni Lahtisen jalat kestävät, sillä asenteesta miehen pelaaminen ei ainakaan ole kiinni. Ja jos on tarpeeksi pitkäjänteinen, seuraa menestyskin: ”Aikaa tässä projektissa tulee menemään, mutta toivottavasti TamU-K kehittyy ja nousuja saadaan. Eikä tässä ole enää mitään hävittävää, sillä meiltä vietiin kaikki mitä pystyttiin. Nyt on aika ottaa takaisin.”, päättää Lahtinen.